Ernesti Kilari nro 221

Ernestin maanantai jatkuu toisella luvulla. Tuo otsikon numero 221 on kokonaisjärjestysnumero ilmestyneille luvuille Ernestin  elämästä. Niitä on tullut kirjoitettua aika monta, ja lisää tulee. Tämänkertaisen luvun nimi on Kauppareissu, eli pääsemme kurkkaamaan mitä kauppareissulla tapahtuu.  Ernesti tutustuu myös kahteen naapuriinsa ja autoonsa.

Ernesti Kilari 5. viikko

Ernesti  Kilari on palannut muutaman vuoden tauon jälkeen. Osa häntä on varmaan jo odottanut, mutta osa todennäköisesti toivonut, ettei palaa koskaan. Niin tai näin, niin Ernesti on täällä taas uuden viikon mittaisen ahdistuksen verran.

Ernesti on nelikymppinen syntymähullu, joka kokee asioita  hieman eri tavalla mitä normaalit ihmiset. Häntä ahdistavat monet asiat, hän on aika suorasukainen seksin suhteen ja Ernesti onnistuu yleensä kaikessa mihin ryhtyy, ihan siis hullun tuurillaan.  Kyseessä on täysin mielikuvitushahmo, joka ei pohjaudu mihinkään tai keneenkään. Mikäli omasta peilistänne kurkkaa Ernesti, niin se on täysin sattumaa tai olette alkaneet elämään kuten Ernesti Kilari.

Tämä  viides viikko kertoo ajasta jälkeen erään hoitojakson, johon Ernesti joutui vaimonsa Ilonan katoamisen jälkeen. Elämä alkaa niin sanotusti uudelleen, sillä kaikki vanha ei ole säilynyt korvien välisessä muistikeskuksessa.

Teksti ei ole  tarkoitettu tiukkapipoisille mielensäpahoittajille, sillä se sisältää vittusaatanaperkelettä aika reilusti, kuten myös paljaita perseita ja muita värkkejä.

Siitä en anna mitään takeita, että millaiseen tahtiin  saan Ernestiä teille luettavaksi, mutta sitä tulee kun kerkeän työstää tekstiä muiden kiireitteni ohella. Koko viikko on kirjoitettu, mutta oikoluvut ovat kesken ja teksti pitää muokata vielä nettikelpoiseksi.

Tämän ensimmäisen luvun nimi on Tajunnan herääminen. Siinä  Ernesti alkaa tajuta kuka on ja missä on. Äitikin on heti kuvioissa mukana, tottahan toki.

Kuulumisia Helmikuu 2017

Jo on taas vettä virrannut Vantaajoessa siitä kun viimeksi päivittelin tätä blogia. Aika on mennyt todella nopeasti kaikenlaista puuhaillessa. Rutinoffin kuskin tarinoita en ole kirjoittanut nyt vähään aikaan, enkä todennäköisesti kirjoita. Syy siihen on Ernesti Kilarin uusimman viikon, eli viidennen viikon työstäminen. Olen nyt kirjoittanut koko viikon ja käyn parhaillaan tekstiä läpi ensimmäistä kertaa.

En osaa sanoa siitä mitään, että koska Ernesti on luettavissa, mutta kyllä se tämän vuoden aikana sieltä putkahtaa esille. Käyn tekstin pari kertaa läpi ennen julkaisua. Homma on kohtalaisen hidasta tätä nykyä, kun vapaa-aika ei vaan tahdo riittää kaikkeen. Joskus muinoin minulla oli huomattavasti enemmän aikaa kirjoitella, ja sen kyllä huomasi varmasti jokainen. Moni muukin asia kun kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle nykyisin, kun kuvioihin on tullut enenemissä määrin live-elämän aktiviteetteja. Korvikeautojen koeajoja olisi kiva tehdä, mutta se ajanpuute. Jospa tässä silläkin saralla saisi jotain aikaiseksi tänä vuonna, kun lumet sulavat ja päivä alkaa jatkua. Tai sitten ei, en voi ainakaan luvata mitään.

Kesä lähenee onneksi kovaa vauhtia, kohta saa alkaa laitella kesärenkaita autojen alle, jes! 🙂

 

Renkaita ja vetokoukkuja

 

Pienen autokuumeen siivittämänä aloin katselemaan uusia autoja, jotain nykyistä isompaa. Mitenkään yllätyksenä ei tullut se, että kaikki mikä on kiinnostavaa, tuppaa maksamaan enemmän mitä sellaiseen on varaa. Perhana, kaikenmaailman toimituskulut ja värilisät sun muut maksut maksettava. Näinhän se on tosin aina ennenkin ollut. Lisävarusteisiin uppoaa useamman automallin kohdalla sievoinen summa rahaa, varsinkin kuin puhutaan eurooppalaisista automerkeistä.  Sellainen eurooppalainen kun olisi jälleen kerran ajatuksissa.

Tuttua ja turvallistahan olisi pysyä samassa merkissä, eli Volkswagenin leirissä. Tiedä sitten miten arvostavat merkissä pysyvää? Voisi olla, että joku toinen merkki (BMW, Mercedes Benz tai Audi) maksaisi nykyisestä vaihdokista enemmän ja pääsisi näin paremmille kaupoille.

Hintoja tiiraillessani tuli mieleeni, että mitä jos ostaisi auton suhteellisen vähillä varusteilla ja hankkisi siihen toiset renkaat vaikka ulkomailta. Rengasliikkeitä sun muita varaosaliikkeitä on netissä vaikka kuinka paljon.

Tuumasta toimeen, eli surffailin yhden netissä olevan autonvaraosa- / rengasliikkeen sivuille tutkailemaan sen tarjontaa. Ensimmäisenä sen sivulla pisti silmään huono suomen kieli, mutta siitä nyt tuskin kaupat jäävät kiinni. Vaikea täälläkin Suomessa on toisinaan ymmärtää mitä autoalan tyypit selittävät, ellei itse ole asiaan hyvin vihkiytynyt.

Ajatuksenani oli katsella talvirenkaita. Sivuilta löytyi tuttuja rengasmerkkejä, mutta joku ei täsmännyt. En löytänyt sieltä nastarenkaita. Hetken asiaa mietittyäni, tulin siihen tulokseen, että Euroopassa ei juuri nastoilla maanteitä pilata. Kitkojahan siellä käytetään. Kitkat ovat itselleni aika oudot tuttavuudet, kun olen tottunut nastarenkailla ajamaan.

Pienen etsimisen jälkeen löysin haluamani kokoiset Michelin Alpin 5 -renkaat ja Nokian WR D4 -renkaat. Aivan outoja minulle. Seuraavaksi googlettamaan, että onko renkaista mitään kokemuksia täällä Suomessa. Kyllähän noilla joku oli ajellut, eli toimisivat varmaan hyvin näillä Etelä-Suomen sulilla teillä.

Tovin tätä nastatonta rengasasiaa pureskeltuani tuli mieleeni, että katsonpa sittenkin mitä kesärenkaat maksavat samassa paikassa. Ehkä olisi sittenkin viisasta ottaa auto talvella talvirenkailla ulos liikkeestä ja ostaa kesärenkaat halvemmalla muualta. Kesärenkaiksi kun voisi ottaa hieman isommalla tuumakoolla olevat renkaat kuin talvirenkaat. Tuumakoon kasvaessa kun hintakin kasvaa, niin säästö ulkomailta ostettaessa olisi näin ollen isompi. Ainakin toivon niin.

Kesärenkaissa riitti valikoimaa yllin kyllin ja hintakin oli mieleeni. Esimerkiksi Gislavedin renkaat koossa 225/45R17 maksoivat 67 euroa kappaleelta. Siinä tulee rengassarjan hinnaksi 268 euroa. Tuo ei todellakaan kuulosta pahalta, sillä tämä rengasliike autonvaraosat24.fi tarjoaa ilmaisen toimituksen yli 150 euron ostoksille.

Minulla oli toinenkin asia mielessäni, kun lähdin seikkailemaan netin ihmeelliseen maailmaan. Ajatuksena on ollut myös sellainen varuste kuin vetokoukku. Sehän se vasta tyyris tuntuu olevan, varsinkin merkkiliikkeen asentamana. Katselin hinnastoista, että toista tuhatta euroa menee että hujahtaa. Autonvaraosaliikkeen sivuilla ollessani kävin tutkimaan, että millaisia vetokoukkujen hinnat ovat. Autonvaraosia oli helppo hakea rekisteritunnuksen perusteella, joten kokeilin Golfilla, että mitä siihen maksaisi vetokoukku. Rekisteritunnuksen otin netistä uudehkosta vastaavasta autosta.

Löysin vetokoukkuja helposti, sekä kiinteällä että irrotettavalla päällä. Vetokoukkujen merkit eivät olleet minulle kovin tuttuja. Muistelen autoissa aikoinaan olleet Kovilin koukkuja, mutta tuolla sivuilla oli Westfalia ja Bosal nimisiä koukkuja. Hintapuoli taas oli ihan jotain muuta mitä merkkiliikkeen hinta täällä Suomessa. Tosin yksi seikka noissa koukuissa ihmetytti. Missään ei käynyt ilmi, että mitä se koukkupaketti pitää sisällään? Tuleeko siinä mukana johtosarja sähkökytkentää varten vai pelkkä koukku? Olisi ihan fiksua laittaa maininta, että mitä koukkupaketti pitää sisällään. Ei minulla ainakaan ole mitään aavistustakaan siitä, mitä koukkupaketit pitävät sisällään. Kysymällähän tuo toki selviää, sillä sivulla koukun kohdalla oli linkki, josta voi kysyä siitä ja lisäksi sivun alareunassa oli chat-ikkuna, josta voi myös kysyä asiaa. Nuo esiin pomppaavat chat-ikkunat alkavat olla nykyisin vähän joka paikassa. Toisinaan ne ärsyttävät, mutta toisinaan niistä on myös apua.

No mitä tästä tutkimusmatkasta jäi käteen? Ensinnäkin kohtalaisen halvat hinnat ja luvattu nopea toimitus. Kolikon toisella puolella on se, että kannattaa kyllä kysyä ennen ostamista, mikäli joku asia askarruttaa ostettavassa tuotteessa.

Rutinoffin kuskin tarina nro 360

Wrooom, wrooom ja pörrr, pörrr, eli tässä teille Rutinoffin pörinää ja pauketta. Tässä nimenomaisessa tarinassa pääsemme Villen Pajalle ihmettelemään mitä kaikkea rakas Rutinoff on saanut kokea Villen hellässä huomassa. Uskokaa tai älkää, niin ette varmasti arvaa? 😀 Tämän kyseisen tarinan nimi on Paskahousut. Nimellä ei todellakaan halveerata autonasentajia eikä ketään autoalan ihmisiä, vaan se tulee aivan muiden meriittien vuoksi. Nimen alkuperä selviää vain lukemalla tämä tarina, joten nyt Paskahousun kimppuun.

 

Rutinoffin kuskin tarina nro 359

Toivottavasti teillä jokaisella on nyt talvirenkaat alla, ettette luikastele kovin pahasti tätä uusinta Rutinoffin kuskin tarinaa lukiessanne. Tarinassa on nimittäin sen verran lipevä uusi tuttavuus, että ilman nastoja ei pärjää :). Muutenkin toki talvirenkaat on hyvä olla alla tähän aikaan vuodesta, varsinkin kun huomiselle on luvassa kunnon lumisadealue tänne Etelä-Suomeen. Vaan asiaan. Itse tarinan nimi on Ola Koijari, joka tulee näillä näkymin vaikuttamaan myös tulevissa tarinoissa, jahka niitä kerkeän tässä joskus kirjoitella. Oma krooninen aikapulani pitää huolen, ettei kirjoittamiseen jää kovin paljon aikaa. Nyt hus sitä tarinaa lukemaan.