Aihearkisto: X-files

Siistii

Pitkästä aikaa iski inspiraatio kirjoitella tarina X-filesiin. Inspis lähti kun siivoilin kuluvalla viikolla asuntoani. Tosin niinhän siinä taas kävi, että tarinasta tuli toisenlainen, mitä alunperin ajattelin. Vaan lieneekö siitä haittaa? Tarinan nimi on Siistii.

Uusi ystäväni mun

Ystäväiseni, uusi tumma ystäväiseni, miten nautinnollista oli tavata sinut tänään. Olen yleensä hieman epäluuloinen uusia tuttavuuksia kohtaan, mutta sinut päästin heti asuntooni ja äärelle keittiön pöydän. Tunnuit jotenkin heti niin tutulta, dejavuako se liene vai muuta tunnetta, janoa kenties? Kylmyytesi ei tehnyt minuun negatiivista vaikutusta. Se ei haittaa, ei kaikkien tarvitse käydä heti kuumana.

Jo kätellessäni sinua tiesin, että tästä suhteesta tulee jotain, jotain mikä pistää vielä aamullakin miettimään asioita, tai ainakin muistelemaan niitä niin, että otsaan sattuu. Nyt ei ollut kuitenkaan ajattelemisen aika, nyt oli aika syventää ystävyyttä. Halusin puristaa sinua kädelläni, hellästi, ei vahingoittamistarkoituksessa. Sitä ei kestänyt pitkään, vaan halusit ehdottomasti avautua minulle. Ei väkisin, eikä kummankaan tarvinnut punastella, sillä sinulle se oli jotenkin kovin luonnollista. Pidin siitä, oikeastaan kovastikin.

Katseemme kohtasivat, oi tumma avautunut ystäväiseni. Katsoit suoraan minua ja minä sinua. Mietin sinua katsellessani, että täällä voisi tänään olla myös joku muu kuin sinä. Ihan kuin olisin lukenut ajatuksesi, ja ne sanoivat, kuka muu muka? Hymyilin, sinä kujeilit. Tulit tänään asuntooni 23 kaverin kanssa. Kuka muu muka, hah, havaitsin pilkettä karhun katseessasi!

Hyvää viikonloppua!

Aamu koiraperheessä

Heräsin aamulla sian vierestä. Ei voi olla totta, se röhkii, ajattelin koskettaessani sian nihkeätä pintaa. Se haisi ja kaipaisi pesua. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun herään sian vierestä, mutta tuskin viimeinenkään. Tyrkkäsin sian lattialle, johon pudotessaan se päästi pienen äännähdyksen. Näin on parempi, sänky kuuluu minulle. Uni ei kuitenkaan enää tullut. Laitoin mielessäni syyt sian niskoille ja astelin keittiöön.

En ollut keittiössänikään yksin. Siellä oli lehmä. Tervehdin sitä sanomalla möö. En saanut vastausta, varmaan herkkänahkaista sorttia. Näytin lehmälle kädellä olohuonetta kohti ja annoin sille vauhtia osoittamaani suuntaan. Pois keittiöstäni lehmä. Lypsäisit edes, niin sinustakin olisi jotain hyötyä. Maidon joudun ostamaan kuitenkin lähikaupasta.

Kahvin tippuessa menin olohuoneeseen, laitoin television päälle ja istahdin osittain kanan päälle. Se päästi henkeä riipaisevan tuskanhuudon. Saakeli kun säikähdin. Nuo pienet elikot ovat huomaamattomia ja hyviä filmaamaan jos sattuu jotain, suoranaista ylireagointia mielestäni. Kana koki sian kohtalon, eli lattia kutsui.

Piipahdin seuraavaksi vessassa. Palatessani pitkin pimeää käytävää astuin jonkun päälle. Se ei päästänyt mitään ääntä, siis eloton. Otin sen käteeni, se oli fasaani. Kaunis lintu, hiljainen ja erittäin huomaamaton. Kovin nuorikin vielä, eli edessä olisi vielä monta lintuhetkeä. Vein fasaanin olohuoneeseen kanan seuraksi. En tiedä viihtyvätkö ne yhdessä, mutta meillä ei voi valita tai valittaa.

Sain viimein tehtyä aamiaisleivät ja kahvin mukiin. Olin haukkaamassa leipää, kun vierestäni lattiatasolta kuului ynähdys, sellainen vaativa. Vilkaisin alas. Tervetuloa koiraperheen aamuun ja tällä kertaa kääpiöpinseriperheen.

Kääpiöpinserin vastaus:

Rakkaudella isäntääni ajatellen, sikaa ensin nuollen, sen kuljetin petiin yön hämyssä. Työnsin alle peiton, viereen tyynyn ja kainaloon rakkaan isäntäni. Sika on hyvä, sen lempinimi on pekoni. Vielä kaksijalkaisenakin se on kelpo nasse, röhkii ja maistuu koiralta, siis minulta. Se on lisäksi monivuotinen, toisin kuin jouluna uunissa käytettävät siat. Kaikki rakkaat tulee pitää saman peiton alla, tiiviisti, visusti samassa kasassa. Onnea on yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden tunne.

Lehmä taas kuuluu keittiöön, maitopurkeissakin on lehmien kuvia. En saanut nostettua sitä jääkaappiin, joten jätin lattialle jääkaapin eteen. Lehmä on kovin pieni, siis lähes vasikka, ei se voi ketään häiritä. Kolme askelta ja lelu, kolme askelta ja lelu, mahtuuhan niiden välissä vielä kaksijalkainen ihminen kulkemaan. Laitoin yöllä lehmän viereen ensin pallon, mutta ne eivät mahtuneet samalle matolle. Purin palloa ja pallo karkasi. Menkööt, lehmä on rakkaampi.

Sohva kuuluu myös valtakuntaani, olenhan sen vahtina 24 tuntia vuorokaudessa. Olen merkannut sen noin tuhannella kääpiöpinserin karvallani. Kana jäi siihen illalla kymppiuutisten jälkeen, kun sinä isäntäni olit pesemässä hampaitasi. Kana katsoi sään ja minä katsoin kanaa. Se ei muni, mutta sillä saa yöllä oikealla tavalla sijoitettuna kuulumaan kirosanoja. Nimitän niitä kanahyviksi kirosanoiksi, kotper ja perkot!

Fasaani taas on kiltti ja karvainen, toisin kuin kynitty kumikana. Yritin saada fasaania yöllä vessaan, mutta ovi olikin kiinni. Jätin sen käytävälle, josta sinä isäntäni olisit saanut sen itse vessaan. Viivyt siellä joskus pitkään, joten fasaani voisi piristää siellä oloasi ja tuoda seuraa, koska et halua minun katsovan sinua silmiisi kun istut pytyllä. Pidetään ne ovet jatkossa auki, eikö hau, niin yölliset sisutustoimet sujuvat paremmin.

Miksi, miksi aamiaisen tekeminen kestää niin pitkään? Onko kahvinkeitin hidas vai margariini liian jäykkää? Pliis, älä syö yksin juustoleipää, makkaraleipää, jugurttia tai makeaa kahvileipää, pliis! Anna mulle, anna mulle edes pieni palanen, oi isäntäni mun. Jaettu ruoka tuo hyvän olon tunteen … minulle!

Huomenta kaikille herääjille toivottelee kääkkäpoika Luka!

X-files tarinoita

Lähes vuoden tauon jälkeen sain kirjoitettua kaksi sekalaista tarinaa. Tällä kertaa kirjoitin ajankohtaisista pikkujouluista, niissä kun tunnetusti sattuu ja tapahtuu. Pikkujoulut ovat tonttuilemisen juhlaa, vedetään punalakki päässä nenä hohtaen ämpäreittäin viinaa ja aiheutetaan pahennusta. Lisäksi liikkeellä on monenlaisia pukkeja, kuka lahjojen kera ja kuka ilman niitä. Pikkujoulun taikaa nimisessä tarinassa on yksi näkemys näistä loppuvuoden juhlista.

Toinen sekalainen tarina sijoittuu myös tähän aikaan. Ei välttämättä vain loppuvuoteen, mutta muuten tähän aikaan. Kyseessä on yksi kannanotto pimeisiin takseihin ja siihen mitä voi sattua kun sellaisen kyytiin lähtee. Vaikka ihmisiä on varoiteltu niistä useita kertoja, tuntuu kyytiläisiä vain riittävän. Kännissä kun riskit tuntuvat kovin vähäisiltä, jos riskeitä ollenkaan. Pimeä taksi nimisessä tarinassa istuudutaan epämääräiseen kyytiin ravintolaillan jälkeen.

Aktiivideittien tapaaminen

Ensin alkuun muistutus, että jokaisen deittailijan lähes pakko-ostos on Deittimörkö-kirja. Se voi mullistaa koko loppuelämän.

Deittailusta olen kirjoittanut kirjan, mutta aina tulee uusia ideoita sen suhteen ja uudenlaisia näkökulmia asiaan. Tällä kertaa otetaan kantaa aktiivideittien elämään. Nettideiteillä pyörivät varmaan tietävät sellaisen deittailijaporukan jolla on noin miljoona eri rautaa tulessa yhtä aikaa tai ainakin puheet ovat suuret. Juuri tähän ottaa kantaa tekstini Aktiivideittien tapaaminen.

Rutinoffin kuski Twitterissä!

Nyt on kaikilla twiittailijoilla mahdollista seurata Rutinoffin kuskin sivuston päivityksiä Twitterissä. Pyrin laittamaan jatkossa kaikki päivitystiedot myös sinne. Onpahan tarpeeksi monta kanavaa tiedottamassa kaikesta mitä sivuilla tapahtuu. Ja se Twitter-tili on nimeltään: @RutinoffinKuski

Joulupukkien hoito-ohjeet

Kävin tänään autolla ottamassa fiilistä siihen kuinka hankala on löytää kymmentä vaille kymmenen vapaa parkkipaikka Jumbon parkkihallista. Sain paikan helposti, mutta halli oli tupaten täynnä autoja ja ihmisiä oli liikkeellä heti aamusta aivan tolkuttomasti. Siinä takaisin ajellessa kuuntelin radiota ja siellä keskusteltiin joulukukkien hoito-ohjeesta. Kuulin sen ensin hieman väärin ja siitä sain idean kirjoittaa pitkästä aikaa sekalaisia tarinoita. Kirjoitin Joulupukkien hoito-ohjeet. Kukat, kuuset ja pukit ovat hyvin hoidettuina pitkäikäisiä, pukit jopa monivuotisia. Olkaa siis hyvä, tässä tarina nimeltä Joulupukkien hoito-ohjeet.

Hyvää Joulua Kaikille Lukijoille!

Seksuaalista häirintää

Vuoden 2011 ensimmäinen sekalainen, eli x-files tarina on nyt julkaistu. Pahoittelen hidasta ilmestymistahtia, mutta niitä tulee kun inspis ja ajankäyttö kohtaavat. Tämänkertainen aihe tuli jälleen kerran uutisesta, jossa käsiteltiin seksuaalista häirintää eräässä ministeriössä. Uutinen sikäli oli ikävä, sillä tuollaista ei pitäisi kenenkään kokea missään tilanteessa. Tämä teksti käsittelee seksuaalista häirintää – mutta teen sen jälleen kerran omalla tavallani. Ne joita ahdistavasta asiasta tehty huumori ahdistaa, voivat jatkaa surffaamista leppoisimpien aiheiden pariin. Ne taas, jotka haluavat nähdä miten asioita voi katsella eri näkökulmista, voivat klikata tarinaa nimeltä: Seksuaalista häirintää.

Kerjäläiset

Lähes neljän kuukauden tauon jälkeen oli aika päivittää sekalaisia x-files tarinoita. Tällä kertaa aihe valikoitui mediassakin paljon palstatilaa saaneesta keskustelusta, nimittäin kerjäläisistä. Asioihin sen enempää kantaa ottamatta, päätin sekoittaa aiheesta erilaisen sopan ja katsoa mitä siitä syntyy. Soppahan siitä tuli, vähän erilainen mitä alun perin suunnittelin, mutta näinhän noissa kirjoituksissa usein tuppaa käymään, ainakin allekirjoittaneella. Tästä tarinasta voi sanoa, että totuus on tuolla joissain, ei kirjoittamassani tekstissä, se on vain viihdettä sitä janoaville. Olkaa hyvät: Kerjäläiset