Rutinoffin kuskin tarina nro 362

Tätä on odotettu, jopa näin itse kirjoittajan näkökulmasta katsoen. Laiskuus, ajanpuute ja monenlaiset tekosyyt ovat pitäneet huolen siitä, etten ole saanut kirjoitettua uutta Rutinoffin kuskin tarinaa, tuota kirjoittajan lempilasta. Mitään tarkkaa en voi luvata, että miten usein näitä ilmestyy, mutta pyrin niitä kuitenkin kirjoittamaan myös jatkossa.

Tämänkertainen tarina on suoraa jatkoa siihen, mihin vuonna 2016 jäätiin. Tarinassa ihaillaan uutta vanhaa Rutinoffia ja avataan ovi naapurin tossukkaukolle, eli Jarno Koikkalalle. Elleivät Jarnon jutut hymyilytä, niin on syytä mennä tarkistuttamaan oma huumorintajunsa. Tarinan nimi on Suurperkele.